uusi päivä

Vettä sataa mutta, päivän eka keikka oli siis kasilta viiden jälkeen ylös ja suihkuu ja laittautumista. Jännitys oli aivan saakelin sietämätöntä taas, hirveä jännittäminen antaa tietysti varmaan ekalla kerralla aika "amatöörimaisen" kuvan minusta, mutta toki en haluakkaan että asiakkaat edes ajattelesivat minua suoranaiseksi ilotytöksi. Koska koen enemmänkin että teen tätä vaan harrastuksena, koko päiväisenä työnä en voisi kuvitellakkaan alalla olevani.

Joskus olis kiva päästä asiakkaan päänsisään kuulemaan sen tuntoja, monet asiakkaista ovat maksullisissa käynnissä ensikertalaisia. Ovatko, sitä en voi toki tietää varmaksi, mutta en nää mitään syytä miksi valehdella asiassa.
Heistä mielenkiintoisen tekee se, että olisi mukava tietää millainen odotusarvo näillä ensikertalaisilla on. Millaiseksi he kuvittelevat tilanteen, ja osaanko täyttää ne odotukset mitä he ovat kasanneet. Odotukset saattavat olla hyvinkin isot, koska minkäänlaista kokemusta heillä ei vielä ole. Toinen mielenkiintoinen asia on se, että ainakin muissa suhteissahan varmasti tulee helposti kehuttua maasta taivaaseen ja takaisin kumppani. Vaikka ei aina niin syytäkään olisi, voiko siis ilotyttö ottaa kehut kehuina, vai onko ne vaan asiakkaalta mielistelyä? Olen miettinyt että miksi asiakas kehuisi palvelua jos ei mielestään ole saanut hyvää? Mitään syytä tähän ei ole koska voi vain maksaa ja poistua paikalta ja olla ottamatta yhteyttä uusinnan merkeissä.
Mene ja tiedä.
Tämän päivän tapaaminen meni totuttua kaavaa, ensin maksu, jutustelua, vaatteiden vähentämistä ja sitten pikku hiljaa toimintaan ja taas jutustelua. Oudointa ehkä on se, miten mies pystyy kävelemään ovesta sisään vieraan ihmisen luo, vaihtamaan pari sanaa ja yleensä jo tässä vaiheessa etumus huutaa vapauttamaan kireistä housuista.

Moniko nainen pystyisi kävelemään vieraan miehen luo jota ei ennen ole tavannut ja jo tässä kohtaa valuisi kiimasta? ei kovin moni luulisin. No pystynhän minäkin tähän, mutta ei mulla paikat valu kyllä ilman miehen käsiä rinnoilla tai hyväilyä, ja minun puolustuksekseni sanottakoon että liukkarit on onneksi keksitty.

Nyt vähän sekavat fiilikset, kouluhommat painaa päälle ja iltapäivällä tapaaminen.

Aamun tapaamisen jälkeen mietin rahat kourassa että siirränkö laskujen eräpäivää ja lähden ostamaan kirjahyllyn lisä-osaa vai maksanko laskut ajallaan. Tottakai maksan laskut mutta mikä helvetti siinäkin on, että edes miettii tuollaista. Rahaa ei jää ikinä säästöön penniäkään kaikki menee mitä tulee :o( Sitä kerää säästöön rahaa, ja sitten yhtäkkiä ei otakkaan keikkoja vähän aikaan, ja hups taas on säästöt menny. Pitäis jostain saada ostettua iso annos itsekuria!!